Hei, olen Akiko. Laulan suomeksi ja japaniksi, säestän itseäni pianolla. Esittämäni laulut sovitan itse. Uudella CD-levylläni voit tutustua suosikkimusiikkiini.
Suomen kieli oli alku. Finnairilla matkustaessani huomasin erään kielen ja kysyin: ”Mikä tämä kieli on? ”. Kun Semmareiden levy Wunderbaum löytyi Pariisista -
mikä ihme! - levyä soitettiin kotonani päivittäin. Vuonna 2011 lähdin Suomeen kuuntelemaan ensimmäistä kertaa Semmareita. Päädyin opiskelemaan suomea ymmärtääkseni.
Ryhdyin sovittamaan Semmareiden kappaleita laulaakseni niitä itse. Suomeksi laulaminen tuntui rauhalliselta. Ajattelin: ”Haluaisin laulaa suomeksi Suomessa.” Näin CD-levyni on kehittynyt pienin askelin.
Elämäni Japanissa ja Ranskassa on takana. Nyt sieluni on Suomessa.
Olen japanilainen laulaja ja musiikkinopettaja, kotoisin Nagoyasta. Olen asunut myös Ranskassa.
Oloni paranee, kun laulan suomeksi - kieli kuulostaa mukavalta, hiljaiselta ja rauhalliselta.
Vantaan lentokentällä odottaessani lentokonetta Pariisiin luulin kuulevani japanin kieltä. En nähnyt ketään aasialaista ympärilläni. Outoa. Ryhdyin ensin kuuntelemaan suomea, sitten opiskelemaan kieltä Suomen kulttuurin Instituussa Pariisissa ja yliopistossa.
Oli vaikeaa opiskella suomea ranskan kielen kautta. Kumpikin kieli on ainutlaatuinen ja erilainen kuin äidinkieleni. Totuin puhekieleen.
Ihana saundi, musiikki, miesten äänenväri (jota minä en voi saada). Suora ääni on ollut minun ideaali, jonka olen halunnut pitkän aikaa. Semmareiden luovuus ja ystävyys kuuluu äänestä. He ovat säveltäjiä, runoilijoita (kyllä!), sovittajia ja ystäviä. Tiedän nyt kuinka monta vuotta bändi kestää. Olen laulanut kuorossa lapsena, nuorena ja myös ammatikseni. Kouluaikana olin mukana myös bändissä. Lukio-opettajana tykkäsin kuunnella opiskelijoiden bändejä. Semmarit muistuttaa minua noista lämpimistä muistoista.
”Löysin tieni, jossa on lumi, pimeä ja tuuli. Minä kuulen uuden kielen Vantaalla, kuuntelen miesten mielen ja sen hiljaisuuden Seminaarinmäellä. Kiitos parhaasta lahjasta.”